Nyrkkiä leukaperiin!

[Animal]

Nyrkki julkaisee kevään aikana oman arvovaltaisen raatinsa koostaman top-10 listansa NHL:n kovimmista iskijöistä. Omat listat, ennakkoveikkailut, purnaukset, väittelyt ja jälkipuinnit tähän ketjuun.
_________________
hokiapina.blogspot.com

[GRIM REAPER]

1. Derek Boogaard - Vaikka kausi on ollutkin aika repaleinen ja myllyjäkin on siunaantunut "vain" 9 kappaletta, ei Boogaardin asemaa liigan ykkösnyrkkinä voi kyseenalaistaa. 9 myllyä joista 7 voittoa ja 2 tasuria, parhaimmat voitot Mcgrattanista (tko), Belakista sekä Kingistä, jalkoihin jäi myös isoista pojista Parros sekä Koci. Toivottavasti ensi kaudella lähtöjä sekä uusia haastajia tulisi enemmän. Tällä hetkellä ei Nhl:ssä ole montaa kaveria joka voisi tittelin riistää pois Boogaardilta.

2. Brian Mcgrattan - Alla myöskin repaleinen kausi mutta pelaamissaan 34 ottelussa on kertynyt hienot 15 myllyä, saldolla 9 voittoa 2 tappiota sekä 3 tasuria. Parhaimmat päänahat Belakista, Macintyresta, Hordichukista (tko), voitot myöskin Parrosista sekä Kocista*2. Titteliottelu Boogaardia vastaan oli heikko esitys ja tästä Derekille selvä tko. Ensi kaudeksi toivotaan myöskin ehjempää kautta ja josko se runkosarjassa eniten myllyjä ottanut mies löytyy sitten Calgarystä.

3. Colton Orr - Hieno kausi Toronton ykkösnyrkkinä ja oli harvoja valopilkkuja seurassa. Pelannut kaikki kauden 81 ottelua ja kerännyt niissä mukavat 24 myllyä, saldolla 14 voittoa 4 tappiota sekä 5 tasuria. Otti kauden aikana 4 kertaa yhteen Ottawan Matt Carknerin kanssa ja jäi näistä kamppailuista hienosti niskan päälle voitoin 3-1. Otti päänahat myös herroista Mcgrattan, Godard, Shelley sekä Peters.

4. Matt Carkner - Vuoden Rookie hanskaajista. Hieno kausi muutenkin Ottawan takalinjoilla ja näytti että pystyy myös pelitaitojen avulla pysyä liigassa. Kauden 79 ottelussa 26 myllyä, saldolla 13 voittoa 6 tappiota sekä 4 tasuria. Otti kauden aikana 3 kertaa tanssin ex-mestaria D.Brashearia vastaan ja pärjäsi näissä yhteenotoissa hienosti voittaen viimeisen yhteenoton tko:lla. Voittoja irtosi myös Parrosista, Janssenista, Petersistä sekä Orrista.

5.-11. Cam Janssen, Shawn Thornton, Rick Rypien, Darcy Hordichuk, P-L Leblond, Zenon Konopka, Paul Bissonette - Koska 4 ensimmäistä oli helppo laittaa järjestykseen ja kun en saanut pitkän pohdinnan jälkeen loppusijoille laitettua pelaajia niin laitetaan vaihtoehdot tasapuolisesti sijoille 5-11. Näistä nyt muutaman sanan voin sanoa että Konopka on ainoastaan listalla mylly määrien takia sekä että Rypien oli mielestäni paras hanskaaja HW:n ulkopuolelta ja esitti muutenkin tällä kaudella hyviä otteita, näin ollen ansaitsee paikan listallani.

+ Trevor Gilliesin loppukausi, toivottavasti mies saa ensi kaudella enemmän matseja ylhäällä.

- George Parrosin mahalasku, erittäin huono kausi Anaheimin ykkösiskijältä. Jäi paljon petrattavaa ensi kaudeski.
_________________
"Grimson tivasi minulta että ”Sammy, let’s go, let’s go”, mutta en lähtenyt siinä kuitenkaan tappelemaan. Tunnustan että oli pieni pelko sydämessä."
-Sami Helenius-

[Pugilisti]

1. Derek Boogaard - Toimii hölmöyksien suhteen ennaltaehkäisevästi oman joukkueensa hyväksi. Siitä siis vähäinen tappelumäärä (vrt. Tony Twist). Pelote!
2. Steve MacIntyre - Sama kuin edellä
3. Colton Orr - KO on lempinimensä ansainnut.
4. Brian McGrattan - Otti MacIntyreä vastaan erinomaisesti. Welcome Back!
5. Matt Carkner - Nousu parrasvaloihin
6. Cam Janssen - Liigan piristysruiske
7. Zenon Konopka
8. Rick Rypien
9. Pierre-Luc Leblond
10. Darcy Hordichuk

E: Mielestäni Florida sai riveihinsä todellisen kultakimpaleen MacIntyren muodossa. Muuten varsin nätti joukkue muuttui hetkessä pari piirua rumemmaksi. Harmi ettei mies ehtinyt esittäytymään syksyllä Jaffalaan.
_________________
d2uce Ässä-ketjussa: Tuskin siinä vaiheessa on Alpolla sanan sijaa kun Matti toteaa erästä edesmennyttä tangokuningasta mukaillen "mun aika mennä on".

[Badazz]

1. Colton Orr - Tasaista jälkeä läpi kauden
2. Derek Boogaard - Ei tappioita, mutta valitettavan vähän tappeluita
3. Matt Carkner - Ehdottomasti kauden tulokas
4. Darcy Hordichuk
5. Shawn Thornton
6. Steve MacIntyre - Kova tekijä, mutta vain parisen tappelua
7. Brian McGrattan - Lupaili tapella eniten liigassa
8. Zenon Konopka - yli 30 tappelua ja 260 minuuttia
9. Rick Rypien
10. Cam Janssen

Listan ulkopuolelta erityismaininta:
Brandon Prust, D.J. King, Ian Laperriere
_________________
"He was 5-10 but played like he was 6-3. It showed the heart he had." -Wendel Clark

[Oliwa]

1. Matt Carkner -Taisi olla ainut jota satuin kehumaan koko vuoden aikana. Yleensähän keskityn niihin haukkuma puoliin
2. Rick Rypien -Hänkin yllätti minut täysin.
3. Colton Orr -Ainut ns. vanha kunnon pieru enää näissä talkoissa tämän kauden aikana
4-10. Kaikki mitä muut rakastaa tai minä vihaan...

Niin ja kunniamaininta Jaken pikkuveikalle kun löi niin lujaa että luut murtui.
_________________
Kätilöt

[Animal]

1. Derek Boogaard
-Ei yhtään tappiota, voitto viime kauden ykkösestä Belakista ja pudotti tämän vuoden yhtä selvän kakkosen McGrattanin. Voiman ja ulottuvuuden puolesta lähes ylivoimainen vastustaja p4p -tyylisille tappelijoille. Tällä hetkellä Boogaardin voi voittaa ainoastaan tappelemalla taktisesti.

2. Brian McGrattan
-Putosi titteliottelussa Boogaardia vastaan suht nopeasti, muuten tasaista jälkeä läpi kauden. Boogaardin lisäksi kärsi pistetappion Orrille loistavassa avoimessa iskujenvaihdossa, muuten vain voittoja ja tasureita pelkästään liigan kovimpia vastaan.

3. Steve MacIntyre
-Hävisi pisteillä McGrattanille, mutta otti varsin selvät voitot entisaikojen hallitsija Brashearista, viimeisen viiden vuoden Top-5 ottelija Orrista ja viime kauden ykkösestä Belakista. Omaa täyden potentiaalinen olla koko liigan kovin, mikäli saa mahdollisuuden pelata pitempään ylhäällä. Pelaa NHL -pelejä vain ja ainoastaan kovien nyrkkiensä ansiosta.

4. Colton Orr
-Kisasi runkosarjan loppuun asti aktiivisimman raskassarjalaisen tittelistä Matt Carknerin kanssa. Voittaa selkeästi enemmän kuin häviää, mutta avoin tyrmäystä hakeva tyyli asettaa alttiiksi tyrmäykselle. Joutui Shelleyn ja Carknerin tyrmäämäksi, mutta sen vastapainoksi iski Carknerin kahdesti laskemaan lukua ja voitti mm. McGrattanin, Godardin, Petersin ja myöhemmässä uusintaottelussa Shelleyn.

5. Matt Carkner
- Kauden tulokas ehdottomasti ja raskaansarjan aktiivisuuskuningas. Kävi oman sotansa Ontarion tittelistä Orrin kanssa ja niistä kaksi viimeistä käänsi ottelusarjan Orrille. Tämä keskinäinen välienselvittely myös rankkasi ottelijat siihen järjestykseen Animalin listalle missä he ovat nyt. Hyvin saman tyylinen kausi kuin Orrilla ja Carkner myös niitä ottelijoita jotka avoimesta tyylistään huolimatta voittavat enemmän kuin häviävät.

6. John Scott
-Täydellisen ylivoimainen kaikissa tappeluissaan mitä kävi, oli vastassa sitten Parrosin tai Kocin tyylinen raskassarjalainen tai joku kevyemmän sarjan kaveri. Pelillisen roolinsa / pelipaikkansa (puolustaja) johdosta se "kakkoskortti" Boogaardin takana ja lähestulkoon missä tahansa muualla olisi se joukkueensa ykkönen. Potentiaalia olla koko liigan ykkönen ja muodostaa Boogaardin kanssa koko sarjan pelätyimmän poliisipartion. Korkeammalle Scottia ei voi nostaa, johtuen vastustajien määrästä ja laadusta kokonaisuudessaan.

7. Raitis Ivanans
-Tasainen kortti, jossa ainoastaan pari lievää työtapaturmaa Chris Thorburnia ja Ben Eageria vastaan. Lista pääsääntöisesti täynnä tasureita oli vastassa sitten raskaan- tai kevyemmän sarjan kaveri. Otteli voitot Shelleysta, Parrosista ja Thorntonista.

8. Wade Belak
-Hävinnyt kaudella enemmän kuin voittanut, mutta tappiot tulleet listan kärkipään Boogaardille, McGrattanille ja MacIntyrelle. Muuten tasainen kausi, jossa kortissa ainoastaan todellisia raskassarjalaisia ja voitot Parrosilta ja Shelleyltä vyölle.

9. Darcy Hordichuk
-Vancouverin ykkösiskijä, joka on hävinnyt ainoastaan kahdesti, McGrattanille ja Parrosille. Muuten mukavan aktiivinen kausi, jossa voittoina vyölle on kerätty Thorntonin, Parrosin ja Stortinin päänahat.

10. Shawn Thornton
-Bostonin ykköskortti, joka hoitaa kovimmat sodat Charan ja Lucicin puolesta. Aktiivinen läpi kauden ja kortissa huomattavasti enemmän voittoja kuin häviöitä. Kärsi tappiot mm. Petersille ja Carcillolle, mutta toisaalta otti voitot Matt Carknerista ja Donald Brashearista. Hyväksyvää nyökkäilyä myös Matt Cooken kouluttamisesta.
_________________
hokiapina.blogspot.com

[the hammer]

1. Colton Orr
-Orr on kuulunut jo pidemmän aikaa suosikkeihin raskassarjalaisista.

2. Rick Rypien
-Erittäin viihdyttäviä myllyjä.

3. Derek Boogaard
-Erittäin vakuuttavaa jälkeä valitettavan vähissä tappeluissa

4. Steve MacIntyre
-Olisi luultavasti ollut ylivoimainen nr:1 jos vain olisi saanut peliaikaa.

5. Matt Carkner
-Hoiti hommansa moitteettomasti.

6. Shawn Thornton
-Bostonin ykkösiskijä.

7. Daniel Carcillo
-Ihan vittuilessaan.

8. Darcy Hordichuk
-Perus Hordia.

9. Zenon Konopka
-Ei kyllä kuuluisi tälle listalle (+tappeluiden määrä)

10. Brian McGrattan
-Henkilökohtaisesti en voi sietää, ei voi kuitenkaan kiistää etteikö kaveri osaisi hommaansa.
_________________
My own name is tattooed on my back, my enemies names are tattooed on my fists

[Räpylä]

1. Derek Boogaard – Aikasempina vuosina on kauden alussa lähtenyt ennakkoon top 3, jopa ykkösiskijänä, jota paikkaa sitten kauden aikana on haastajien puolesta yritetty horjuttaa vaihtelevin tuloksin. Tänä vuonna ei todellista haastajaa löytynyt ja pääsi ottamaan kauden mestaruusvyön turhan helpolla. Tosin vähän näyttää siltä että Boogaardia, yritetään jopa raskas-sarjalaisten keskuudessa vältellä, kertonee minkä maineen mies on lyhyellä NHL taipaleellaan saaanut rakennettua.

2. Colton Orr – Viihdyttävä, tappelija jonka pitkän pohdinnan päätteeksi nostin toiselle sijalle. Epätyypillinen 2000-luvun top 3 iskijä, ei ole mikään järkyttävän iso, eikä toisaalta Laraquen tai Brasherin tapainen pystypainija. Hävisi MacIntyrelle, Shelleylle ja Carknerille, joista kahdesta jälkimmäisestä otti kuitenkin revanssissa päänahan, Carknerista kahdesti. Muutoin oli aktiivinen ja käytännössä järjestäen otti voiton tai tasapelin kaikista mahdollisista enfocereista.

3. Brian McGrattan – ”Välivuoden” jälkeen sai sopimuksen Calgaryyn ja pelasi vajaat puolet runkosarjapeleista, joissa otti kuitenkin kiitettävään tahtiin myllyjä. Kortti on hyvin paljon vastaava kuin Colton Orr:lla, kohtasi lähes kaikki tärkeimmät vastustajat ja napsi tasaisesti niistä voittoja, tällä kertaa miesten keskinäinen kohtaaminen päättyi sen verran räikeään tappioon että myös sijoitus ranginkissa on pykälää huonompi. Kauden toinen selkeä tappio tuli Derek Boogaardia vastaan.

4. Eric Godard – Oli viimme kaudella aktiivinen ja otti isoja voittoja. Tällä kaudella otti vain n. puolet viimme kauden tappelumäärästä, mutta vakuutti sen verran että pidän vieläkin top 5 iskijänä. Hävisi Orr:lle ja Shelleylle, tasapelin McGrattanin kanssa, mutta otti lopuista tappeluista suht selkeät voitot. Varsinkin Brashearia ja Boultonia vastaan oli vakuuttava.

5. John Scott – Scott ei nyt ole edes varsinainen tappelija, mutta jo järkyttävä koko (203 cm / 116 kg) kertoo että on pieni velvollisuus tiputtaa joukkuekavereitten puolesta hanskat silloin tällöin. Kortista puuttuu kunnon nimet Kocia ja Parrosia lukuun ottamatta, vaikka siellä muita raamikkaita pelaajia onkin. Kuitenkin tämän kauden osalta, lyhyestä kortista huolimatta, ylivoimaisuus oli niin suveneerista että itse vaikutuin täysin.

6. Steve MacIntyre – Juuri ja juuri listalle, kovuuden takia mahdollisuudet olla kaikkein kovin, mutta tällä kaudella ei näytöt riitä. Hoiti hommansa kiitettävästi kaikissa tappeluissa, eikä hätää ollut missään vaiheessa, McGrattanin kanssa oli tiukkaa mutta ei varsinaista hätää. AHL:n puolella ollessaa oli vähintään yhtä vakuuttava, bonuksena Yablonskin tyrmäys.

7. Wade Belak – Kortissa tältä kaudelta enemmän tappioita kuin voittaja, tosin kaikki kelle on hävinnyt olen rankannut Belakin yläpuolelle, joten ansaitsee paikkansa tässä kovassa seurassa.

8. Raitis Ivanans – Latvian oma poika on aina paininut menestyksekkäästi raskaassasarjassa, mutta suuret voitot on jäänyt puuttumaan tai jos sellaisia on tullut, on yleensä seurannut jonkin sortin mahalasku. Tällä kaudella nyhjäsi onnettomasti tappiot lähinnä voimahyökkääjinä tunnettujen Chris Thornburnin ja Ben Eagerin kanssa. Vastapainoksi sitten selkeät voitot Parrosista, Shelleysta, S. Thorntonista ja tasapelit McGrattanista ja Rechliczista.

9. Jody Shelley – Otti kauden mittaan komeat voitot Godardista ja Orr:sta, muutenkin oli havaittavissa vanhaa tuttua Shelleytä. Tappioita kertyi enemmän kuin voittoja, mutta kuten Belakilla, niin tappiot Andrew Peterissa lukuun ottamatta kaikki ennakkoon kovemmilta. Hyvä kausi kaiken kaikkiaan.


10. Matt Carkner – Toisin kun Scottilla niin Ottawan puolustajalle kertyi nimiä korttiin lopulta liigan toisiksi eniten, mutta mitä voi olettaakaan ku pelaa Ruudun, Neilin ja vaikkapa Alfredssonnin kaltaisten ei-niin-herramiespelaajien takana. Tällä kertaa kuitenkaan määrä ei korvaa laatua, näyttävässä kortissa suurin osa nimistä on kuitenkin lähinnä keski-sarjan pelaajia. Mutta aktiivisuus ja muutama iso voitto(Orr, Brashear) nostaa tulokkaan komeasti top 10:iin.
_________________
"Täytyy jättää vastaamatta tähän ketjuun.." -kukkahattu-

[Räpylä]

[Pugilisti]

[Vasara]

1.Colton Orr
Paljon tappeluita, paljon voittoja. Joutui Carknerin ja Shelleyn pudottamaksi, mutta pudotti Carknerin kahdesti. Otti voitot mm. Godardista, Kocista, McGrattanista, Carknerista ja Petersistä.

2.Derek Boogaard
Ei tappioita. Vastustajat Boyntonia lukuunottamatta raskasta sarjaa. Pudotti McGrattanin. Vähäinen tappelumäärä kuitenkin laskee sijoitusta.

3.Brian McGrattan
Kovat puheet ennen kautta Fighting Major -tilaston voitosta. Jäi kuitenkiin haaveeksi johtuen siitä että pelasi vain 34 ottelua. Kuitenkin 15 lähtöä ja vain 2 tappiota ja nekin tulivat herroille Boogaard ja Orr. Pudotti Hordichukin, riepotteli Janssenia ja ainoana voitti Steve MacIntyren.

4.Steve MacIntyre
Sai hävyttömän vähän peliaikaa minkä vuoksi tappelumäärä jäi pieneksi. Näissä kuitenkin todella vakuuttavaa jälkeä mm. Brashearia ja Orria vastaan. Ainoastaan yksi tappio ja sekin niukasti McGrattanille.

5.Matt Carkner
Kauden kovin tulokas. Otteli todella paljon ja vielä puolustajan paikalta. Vastustajat lähes aina kovia tekijöitä. Kärsi ruman tyrmäystappion Colton Orrille, jolle putosi myös aiemmin kaudella. Onnistui kuitenkin myös itse pudottamaan Orrin lisäksi Brashearin ja harjoituskaudella Andrew Conboyn.

6.Eric Godard
Tappelumärä jäi vähäiseksi loukkaantumisten yms asioiden takia. Otteli kuitenkin hyviä nimiä vastaan hyvällä menestyksellä. Voitot mm. Brashearista, Cotesta ja Rechliczistä. Kärsi ainoat tappionsa Shelleylle ja Orrille.

7.Raitis Ivanans
Latvian jyrä pelasi myllyrintamalla ihan mukavan kauden. Parikymmentä tappelua joissa vain 2 tappiota. Voitot mm. Lessardista ja Parrosista. Muutama heikompi nimi rumentaa korttia.

8.Cam Janssen
Viihdyttävä tappelija. Kovimpia vastaan hieman vaikeuksia, mutta siitä huolimatta suurin osa tappeluistaan voittoja.

9.John Scott
Minnesotan kolossimainen puolustaja tappeli vain 8 kertaa. Ei hävinnyt kertaakaan. Pudotti mm. Parrosin, riepotteli Tim Conboyta ja otti voiton Kocista. Lisää aktiivisuutta ja haasteita raskaan sarjan ukoille niin sijoitus nousee.

10.Zenon Konopka
Kauden aktiivisuuskuningas. Voitti n. kolmasosan myllyistään. Vastustajat tosin eivät läheskään aina sitä luokkaa että sijoitus listalla nousisi.
_________________
"Laivaa ohjaa puujalkainen ja koukkukätinen luuranko, jolla on musta lierihattu ja silmälappu. Luurangon nimi on Reiska." -JH

"Niinhän ne maitoautotkin lentäisivät jos olisivat lehmiä, vai miten se sanonta meni" -E. Tauru

[Animal]

Leukaperän arvovaltaisen raadin kokoama *virallinen* TOP 10:
http://www.nyrkkialeukaperiin.com/node/18

Keskustelua, kiitos.
_________________
hokiapina.blogspot.com

[GRIM REAPER]

Ihan hyvältähän tuo lista näytti, John Scottin nostaminen tosin on siinä kiikun kaakun. Vain 6 myllyä runkosarjassa jotka tosin kaikki hoiti tyylikkäästi. Kovimmat nimet Parros & Koci, hävisivät viime kaudella melkein kaikille ja neljää muuta vastustajaa ei viitsi edes mainita. Itse ainakin haluan enemmän näyttöjä ensi kaudella että pystyn harkitsemaan kaveria top 10:een.

Steve MacIntyrellä oli myös aika pitkälti samanlainen tilanne, sillä erotuksella tosin että vastustajat olivat luokkaa kovempia!
_________________
"Grimson tivasi minulta että ”Sammy, let’s go, let’s go”, mutta en lähtenyt siinä kuitenkaan tappelemaan. Tunnustan että oli pieni pelko sydämessä."
-Sami Helenius-

[the hammer]

Eipä tuo nyt oikein keskustelua herätä, samoja kavereita omallakin listalla
_________________
My own name is tattooed on my back, my enemies names are tattooed on my fists

[theo#14]

Tässä oma top 10 kauden tappelijoista!1.Derek Boogaard tämän hetken kovin liigassa.2.Brian McGrattan upea paluu ja 14.sta lähdöstä vain 2 tappioo.3.Colton Orr voisi ihan yhtä hyvin olla toisena tällä listalla oli todella halukas koko kauden.4.Shawn Thornton 21 tappelua tappioita 3 Bostonin pieni kokoinen tekninen taistelija.5.Matt Carkner vuoden tulokas teki todella loistavaa työtä.6.Steve McIntyre olisi korkeammalla mutta matseja ei pienestä peliajasta johtuen paljon kertynyt.7.Raitis Ivanans paljon tasureita ja jokunen heikko nimi kortilla mutta hoitaa hommansa.8.Darcy Hordichuk pieni taistelija ei väistä ketään.9.Zenon Konopka hurja määrä tappeluita vaikka ei heavy-weight sarjaan kuulukkaan.10.Cam Janssen todella viihdyttävä katsella ja on valmis ketä vastaan tahansa.Vielä pari nimeä nostaisin esiin eli Brandon Prust ei väisty ketään ja tappelee kaudesta toiseen todella paljon sekä John Scott joka ensi kaudella tullee tekemään lopullisen läpimurtonsa mielestäni n.5 lähtöä ei vielä oikeuta 10.nen joukkoon josta ulos jää jopa 20 lähdön miehiä!Muista Godard,Shelley sekä Belak eivät peliajasta tai loukkaantumisista johtuen yltäneet tasolleen koska se taso on melko korkea näille herroille!No ensi kaudella sitten !