Nyrkkiä leukaperiin!

[Doull]

Erittäin harmillinen tapaus. Miten voi olla jollain noin huonoa tuuria mukana ja vielä paljon.

Tuossa video Sandersonin joukkueen ottelun alusta tapaturman jälkeen eli heti on ollut kai selvää, että ennusteet eivät olleet hänen kohdalla hyvät:
http://www.youtube.com/watch?v=g9kuasuD-zU

Pistää miettimään myös, mitä Corey Fultonin mielessä liikkuu. Vika ei ollut ollenkaan hänen, mutta todennäköisesti mies joutuu kantamaan raskasta taakkaa tapauksen johdosta. Varmastikkin jokin jää tapaturman johdosta kolkuttelemaan hänen mieleensä vielä pitkäksi aikaa.

R.I.P Don Sanderson

[Hietanen17]

Todella harmillinen tapaus. Pistää todellakin miettimään kaikennäköisiä asioita. Voimia vaan läheisille, joukkuetovereille ja Coreylle.
_________________
R.I.P SM-liiga 1975 - 2012.

Leijonien kannabiskohusta toisella palstalla:

"Änäriä väännetään silmät punaisina kohta muustakin kuin ruudun tuijotuksesta ja pukkarissa tuoksuu muukin makea kuin hikipaska ja persehiki."

[Honkanen]

AHL:ssä pelaava Albany River Rats sai mukavaa vahvistusta nyrkkiosastolleen kun seura kirjaututti Louis Robitaillen sopimukseen.

AHL ei ole 27-vuotiaalle puolustajalle tuntematon osoite sillä mies on pelannut sarjassa entuudestaankin viisi kautta Portland Piratesin ja Hershey Bearsin riveissä. Varsinkin viimeinen (07-08) AHL-kausi oli miehelle jymymenestys kun hän tiputti hanskansa runkosarjassa peräti 39 kertaa ja vielä kaupan päälle playoffeissa kahdesti. Varsin aktiivisesta tappelijasta siis kyse.

Robitaille on myös päässyt esiintymään NHL-jäillä. Debyytti tapahtui kaudella 05-06 jolloin Washington Capitals kutsui hänet pelailemaan pariksi otteluksi isossa liigassa. Ja tietysti hanskatkin tippuivat tuolla matkalla. Vastaansa Robitaille sai tuolloin Floridaa edustaneen Serge Payerin.

MOD.EDIT: Ja sitten sitä linkkiä siihen uutiseen: http://chrisrahn.blogspot.com/2009/08/devils-sign-robitaille.html
_________________
- On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään.

Pasi Peltonen

[Honkanen]

Hershey Bears hankki mojovasti kovuutta nyrkkiosastolleen kun seura tiedotti Brandon Sugdenin solmineen yksivuotisen paperin seuran kanssa.

31-vuotias Sugden on eittämättä aikamoista parhautta mitä Hershey voi saada. DYG:n listausten mukaan peräti 272 myllyä urallaan ottanut Sugden kun on tiputellut hanskojaan uransa aikana monessakin junnu -ja farmisarjassa ja sitä kautta korttiinkin on tarttunut mitä mielenkiintoisimpia nimiä kuten Kip Brennan, Dody Wood, Mel Angelstad, Frank Bialowas, Dennis Bonvie sekä vaikkapa Brian McGrattan. Kokemusta ei siis ainakaan tältä rintamalta puutu. AHL:ssä Sugden on vieraillut ennenkin sillä hän on pelannut yhteensä 231 ottelua Syracuse Crunchin sekä Hartford Wolf Packin rivistöissä.

Valitettavasti Sugdenin tulo taitanee tarkoittaa sitä, että ex-HIFK peluri Kip Brennan saa etsiä itselleen uuden työnantajan.

MOD.EDIT: Ja eipä unohdeta linkkiä uutiseen: http://www.hersheybears.com/detail.php?id=2933
_________________
- On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään.

Pasi Peltonen

[Prust 33]

Sugden on kyllä oman aikakautensa uhri. 85-95 olisi varmasti ollu NHL:ssä haastamassa Probertia, Twistiä ja kumppaneita.
Nykypäivänä on "vain" career minor leaguer.
_________________
Fuck you, fuck you, fuck you, you're cool, and fuck you, I'm out!

[Animal]

[Animal]

[Honkanen]

Eipä saanut sitten Kip Brennan jäädä Capslandiaan vaan herra sai pakata laukkunsa ja näin suunnaksi tuli AHL:ssä pelaava Edmonton Oilersin farmijoukkue Springfield Falcons. Springfield onkin nähtävästi kokoamassa melkoisen valmista myllypakettia sillä seurasta löytyy kyllä ennen Brennaniakin jo tarpeen vaatiessa myllymiehiä kuten Ryan Stone, Jean-Francois Jacques, Matt Nickerson, Theo Peckham sekä Dean Arsene. Noh. Ainakin on sitten seurattavaa ensi kaudella tuollakin suunnalla.

Sen sijaan hiukan ikävämpi uutinen on se, että menneellä kaudella juurikin Springfieldin riveissä vaikuttanut pugilisti Hans Benson sai Brennanin tapaan pakata laukkunsa ja seuraava osoite löytyy sarjaporrasta alempaa, ECHL-liigasta ja tarkemminkin Cincinnati Cyclonesin riveistä. 183 sentin rungon omaava Benson pääsi menneellä kaudella esiintymään Edmonton Oilersin riveissä seuran harjoitusotteluissa ja varsin väkevän esityksen hän antoikin kun hanskat tippuivat kunnioitettavat neljä kertaa. Valmentaja MacTavish kehuikin Bensonin otteita näiden jälkeen, mutta näemmä se ei ollut tarpeeksi vakuuttavaa menoa. AHL:ssä Benson tiputti kinttaansa menneellä kaudella 15 kertaa (2 pre-season).

Niin ikään ECHL:ssä pelaava Toledo Walleye vahvistaa nyrkkirintamaansa kun 27-vuotias Kanadalaissentteri Malcolm MacMillan tekee paluun Pohjois-Amerikan kaukaloihin vuoden Brittein-kiertueen jälkeen. ECHL on entuudestaankin tuttu paikka MacMillanille sillä hän on ehtinyt uransa aikana pelaamaan liigassa 189 runkosarjan ja 17 pudotuspelien ottelua keräten yhteensä 695 rangaistusminuuttia. Listattuja tappeluita MacMillanin uralta löytyy 98 kappaletta joista ECHL on tuottanut 43 kappaletta.

Lähteet:

Brennan: http://www.falconsahl.com/index.php?id=1156
Benson: http://www.cycloneshockey.com/team-news/cyclones-agree-terms-hans-benson
MacMillan: http://www.toledowalleye.com/team/roster/
_________________
- On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään.

Pasi Peltonen

[Honkanen]

CHL:ssa (Central Hockey League) pelaava Wichita Thunder hankki sitten tukun kokemusta ja kovuutta takalinjoilleen kun seura kirjaututti vuoden mittaisen kontrahdin Chris McAllisterin kanssa.

34-vuotias McAllister on Vancouver Canucksin NHL-varauksia kesältä 1995 (#40) ja hän loikin melkoisen hyvän NHL-uran pelaten yhteensä 301 NHL:n runkosarjan ottelua sekä yhdeksän pudotuspelien ottelua. Tehopisteillä puolustaja ei herkutellut sillä niitä kertyi ainoastaan 21 (4+17) kappaletta, mutta rangaistusminuutteja kertyikin sitten sitäkin enemmän, yhteensä 638 minuuttia. Tappeluita McAllisterille ollaan listattu NHL-uran ajalta yhteensä 70 kappaletta joiden joukosta löytyy muunmuassa Steve McKenna, Matt Johnson, Scott Parker, Krzysztof Oliwa, Wade Belak sekä vaikkapa Stephen Peat. Kortista siis löytyy melkoisesti kovia nimiä.

NHL:n lisäksi McAllister on uransa aikana pelannut WHL:ssä, AHL:ssä, UHL:ssä sekä Brittein liigassa, EIHL:ssä. Yhteensä McAllisterin tilille on uran ajalta saatu kasattua 125 tappelua.

Lähde: http://www.wichitathunder.com/news/Press_Releases/article804.html
_________________
- On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään.

Pasi Peltonen

[Leuka]

[Honkanen]

ECHL:n seuraajia hemmotellaan jälleen sillä seuraava nimi joka East Coastille astelee on nuori Slovakialainen puolustaja-hyökkääjä Jozef Sladok. Seuraksi Sladokille on löytynyt perinteikäs ja legendaarinen: Johnstown Chiefs!

Kivitalon kokoinen (195 cm / 100 kg) omaa nuoresta iästään huolimatta jo melkoisesti kokemusta myllyrintamalta. Nykyään 21 vuoden ikään asti kirinyt Sladok vietti urallansa ensimmäiset vuodet pelaten kotimaassansa HKM Zvolenin organisaatiossa. Otteluita ei Slovakian pääsarjassa kertynyt kolmen kauden ajalta (03-06) kuin pari kappaletta, mutta sen jälkeen Sladok otti rohkean askeleen urallansa ja päätti lähteä tahkoamaan Amerikan juniorisarjoja ja tarkemmin sanottuna uusi osoite oli OHL:ssä pelaava Plymouth Whalers.

Rookie-kausi OHL:ssä toi tilille yhteensä 28 ottelua tehopistein 0+3. Rangaistusminuutteja Sladok sitävasten keräsikin mukavasti enemmän sillä niitä kertyi tilille sadan minuutin edestä. Kinttaansa Sladok tiputteli kauden aikana yhteensä 13 kertaa (+3 pre-season) ja vastustajat olivat kyllä jo tuolloin O:n aatelistoa. Korttiin tarttuivat kauden aikana muunmuassa Luke Gadzic, Richard Greenop ja Jordan Shine. Vaan eipä ollut toinenkaan kausi Sladokilta yhtään huonompi kuin ensimmäinen. Tällä kertaa Sladok sai vastuuta kauden aikana yhteensä 60 runkosarjan -ja kolmessa pudotuspelien ottelussa ja tilille kertyi yhteensä viisi (0+5) tehopistettä ja yhteensä 242 rangaistusminuuttia. Tällä kertaa kinttaat tippuivat runkosarjassa kahteenkymmeneenneljään otteeseen. Vastaansa Sladok sai jälleen mitä mielenkiintoisimpia OHL-kykyjä kuten Greenopin, Michael Liambasin, Devin DiDiometen, Anthony Peluson ja Scott Fletcherin.

Menneeksi kaudeksi Sladok sitten siirtyi Central Hockey Leagueen osallistuen ensin Rapid City Rushin harjoitusleirille, mutta kun paikka ei sieltä auennut niin lopullinen pelipaikka löytyi samaisesta liigasta Corpus Christi IceRaysin riveistä. Tulokaskausi aikuisissa olisi voinut olla onnistuneempikin sillä Sladok pääsi kauden aikana loukkaantumisten ja luottamuspulan ansiosta pelaamaan ainoastaan 29 ottelussa. Tehopisteitä kertyi kaksi (1+1) kappaletta ja rangaistusminuutteja 154 minuuttia. Nicolas Bachandin ja T.J Reynoldsin kanssa Corpusin pugilisti-rintaman tehtävät jakanut Sladok tiputti kuitenkin positiiviseen tahtiin hanskojansa ttällöinkin ja lopulta tappeluita kertyi kortille yksitoista kappaletta. CHL ei välttämättä se tutuin sarja meikäläiselle ole joten kortin nimiä on turha arvostella, mutta kyllähän siellä pari tuttuakin nimeä näyttäisi olevan Ryan Shmyrin, Colt Kingin ja Rick Kozakin muodossa.

Tälläinen tapaus siis. Anteeksi hieman sekavahko teksti.

Lähde: http://www.johnstownchiefs.com/news/index.html?article_id=510
_________________
- On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään.

Pasi Peltonen

[Animal]

[Honkanen]

Vast'ikään Kip Brennanin muodossa hanskausosaamista hankkinut Springfield Falcons ei meinaa jättää fanejaan kylmäksi tulevalla kaudella sillä nyt haaviin tarttui lisää osaamista Riley Emmersonin muodossa.

23-vuotias Emmerson on kirjaimellisesti kivitalon kokoinen. 203 senttisen ja 113 kiloisen rungon omaava hyökkääjä onkin herättänyt kauhua ja ihailua Amerikan alasarjoissa jo pelkän kokonsakkin puolesta.

Emmersonin historia alkaa kaudesta 03/04 jolloin 17-vuotias hyökkääjäkolossi kirjaututti sopimuksen BCHL-liigassa pelaavan Chilliwack Chiefsin kanssa. Taidoillaanhan Emmerson ei tuolloinkaan säväyttänyt ja se näkyi myös pistesarakkeessa. 52 runkosarjan ja kuusi pudotuspelien ottelua kun tuotti tilille ainoastaan kuusi syöttöpistettä. Sen sijaan oli alusta asti selvä, että Emmerson on tulevaisuuden nimi nimenomaan pugilistien rintamalla. "Burnaby's Giant" nimittäin pääsi tiputtelemaan kinttaansa debyyttikaudellaan viiteentoista otteeseen ja vaikka vastustajat olivatkin häntä paljon pienempiä tuolloin niin kyllähän korttiin ihan tekijämiehiäkin saatiin muunmuassa Curtis Tidballin, Sean Pattersonin ja Ev Papadatosin muodossa.

Seuraavaksi kaudeksi hyökkääjä sai harjoitusleirin kautta sopimuksen WHL:ssä pelaavan Tri-City Americansin riveihin. Pudotuspelien semi-finaaleihin tuolla kaudella selvinneen Tri-Cityn oli tuolloin kuitenkin erittäin laadukas ja täynnä tulevaisuuden lupauksia, joten Emmersonille jäänyt peliaika oli melkoisen minimaalista. Pääsipä Emmerson kuitenkin kauden aikana pelaamaan yhteensä 35 runkosarjan ottelua jääden kiikaritehoille ja keräten yhteensä 61 rangaistusminuuttia. Tappelurintamalla Emmerson oli tutun aktiivinen ja tiputteli hanskansa yhdeksään otteeseen ottaen myllyä muunmuassa Frazer McLarenia, Gary Sylvesteria sekä pientä, mutta pippurista James McEwania vastaan. Positiivinen aloitus WHL:ssä toi kesän NHL Entry Draftissa myös varauksen kun Minnesota Wild varasi hänet seitsemännellä kierroksella (#199). Tämä taas aloitti omalta osaltaan heti vertailut siitä, että olisiko Emmersonilla potentiaalia kehittyä uudeksi Boogaardiksi. Kokoahan hänellä oli tarpeeksi siihen.

Kausi 05/06 alkoikin Emmersonin kohdalla Minnesotan training campilla jossa Emmerson pääsikin näyttämään osaamistaan kahteen otteeseen. Hanskat tippuivat siis kahteen otteeseen ja vastaansa Emmerson tuolloin löysi ensin ottelussa Columbusta vastaan Trevor Hendrikxin ja sen jälkeen ottelussa Detroitia vastaan Robin Big Snake. Vaikka vastustajat eivät olleetkaan (tuolloin) sieltä nimeikkäimmästä päästä niin hyvä näyttö se silti oli Emmersonilta. Sopimus kirjautettiinkin, mutta siitä huolimatta Emmerson ei paikkaa saanut Minnesotan ryhmästä.
No itse kausi 05/06 alkoi kuitenkin Emmersonin kohdalta tutussa ja turvallisessa WHL:ssä. Viimeistä juniorivuottaan pelannut Emmerson sai vihdoin myös luottoa valmennusjohdolta kun hän sai pukea Tri-Cityn pelipaidan päällensä yhteensä 66 runkosarjan -ja kahdessa pudotuspelien ottelussa. Pisteillä ei vieläkään herkuteltu sillä niitä kertyi kauden aikana ainoastaan kahden (1+1) kappaleen verran, mutta rangaistusminuutit (109 RM) korvasivat heikon pistesaldon jotenkin. Nyrkkejänsä Emmerson pääsi teroittamaan kauden aikana viiteentoista otteeseen ja vastaansa hän löysi muunmuassa Jason Lynchin, Matt Kassianin, Brandon Tidballin sekä J.D. Wattin. Vastustajat eivät siis vieläkään olleet samaa kokokaliberia Emmersonin kanssa, mutta tasollisesti kukaan heistä ei hävinnyt Emmersonille.

Junioreissa vietetty aika oli siis loppunut kauden 05/06 myötä ja Emmersonin oli aika siirtyä aikuisten tasolle pelaamaan ja näinpä hän osallistui Minnesota Wildin farmiseuran Houston Aerosin harjoitusleirille ja haki pelipaikkaa sieltä. No harjoitusleiri olisi voinut mennä vakuuttavamminkin ja näinpä pelipaikka jäi saamatta. Niinpä Emmerson sai jatkaa pelipaikan metsästystä ja lopulta se löytyi sarjaporrasta alempaa, ECHL:stä ja tarkemmin sanottuna Texas Wildcattersin riveistä. Emmersonin onni, että Wildcatterseilla ei tuolla kaudella ollut riveissään juurikaan muita poliiseja hoitamaan vastustajan apinat pois pelikentiltä joten vastuuta oli tarjolla hänelle heti alusta alkaen ja sitä kertyikin kauden aikana yhteensä 42 runkosarjan ottelun muodossa. Turhaahan se on jälleen sanoa, että pistepörssistä ei Emmersonia jälleen löytynyt, mutta hanskausrintamalla Emmerson otti askeleen eteenpäin tiputtaen hanskansa 17 otteeseen kauden aikana (+1 pre-season). Vastustajat alkoivat luonnollisesti myöskin olla asteen kovempia kuin junnuissa, mutta silti Emmerson lähti rohkeasti haastamaan uusia naamoja ja korttiin tarttuikin lopulta varsin kovia nimiä kuten Bill Kinkel, Blue Bennefield, Mario Joly ja Jan Vodrazka.

Hyvät otteet ECHL-kaukaloissa toivat toisen kutsun Minnesotan training campille jonne Emmerson siis matkasi jälleen ennen kauden 07/08 alkua. Pienistä loukkaantumisista kärsinyt Emmerson ei kuitenkaan tuolloin yltänyt lähellekkään parasta ja hän pystyi tiputtamaan hanskansakkin ainoastaan kertaalleen. Tällöin korttiin tarttui Jared Bollin nimi. Turha kai sanoa, että pelipaikkaa ei löytynyt tälläkään kertaa.
Näinpä Emmerson palasi tuttuun Texasiin ja Wildcattersin riveihin jossa hän loi jälleen nimeä ja mainetta päästen pelaamaan 51 runkosarjan ja 4 pudotuspelien ottelua. Hanskansa Emmerson menetti runkosarjassa 19 otteeseen eikä vastustajissa ollut jälleen haukkumista. Nimet kuten William Bodine, Myles Stoesz, Grant McNeill, NHL-konkari Brad Brown ja Dan Sullivan takasivat Emmersonille varsin hyvän lisän CV-listaan.

Sopimus loppui menneen kauden pääteeksi Minnesotan kanssa ja Emmersonilla oli jälleen edessään uuden seuran haku. Lopulta se löytyi AHL:stä kun Rochester Americans kirjaututti kolossin sopimukseen eikä varmasti katunut liikettä. Emmerson oli Rochesterissa pääsääntöinen poliisi sillä muut hanskaukseen säännöllisesti kykenevät pelaajat seurassa olivat Mike Duco joka oli liian arvokas perseelleen kautensa pelanneelle Rochesterille jotta hänet olisi voinut uhrata tuohon hommaan sekä Tanner Glass joka puolestaan sai parikin kutsua emoseura Floridan riveihin. 46 ottelua debyyttikaudellaan pelannut Emmerson täyttikin tonttinsa vallan mainiosti ja tiputteli hanskansa kauden aikana 19 kertaa. Koska sarjataso oli ylempänä niin vastustajatkin olivat tätä myötä myös varsin nimekkäitä. Vai mitäpä sanotte nimistä kuten Jon "Nasty" Mirasty, Ryan Flinn, Paul Crosty, Guillaume Desbiens, Jeremy Yablonski, Sean McMorrow, Francis Lessard tai vaikkapa Eric Neilson? Niimpä. Vaikka jälki ei voittojen suhteen ollutkaan ehkä parasta laatuaan niin silti nämä kamppailut ovat omiaan luomaan Emmersonille hyvää mainetta.

Nyt kuitenkin Emmersonilla on kontollaan uusi tilanne ja se onkin omalta osaltaan ihan hyvä. Hän ei nimittäin ole tällä kertaa seuran ainoa poliisi ja näinpä se poistaa omalta osaltaan paineita hänen harteiltaan huomattavasti.

Lähdettä: http://www.falconsahl.com/index.php?id=1159
Kortti: http://www.dropyourgloves.com/Fights/FightCard.aspx?Player=13996
_________________
- On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään.

Pasi Peltonen

[Honkanen]

Ylemäpänä esille tullut Riley Emmerson olikin varmasti ainakin joillekkin tuttu nimi, mutta seuraavana siirtynyt onkin sitten hieman tuntemattomampi, eikä ihan syyttä. Tulsa Oilers nimittäin hankki kokenutta osaamista rotta-osastolleen kun seura julkisti, että Marty Standish siirtyy seuran riveihin vuoden mittaisella kontrahdilla.

31-vuotiasta Standishia voisi hyvinkin kuvailla Sean Averymäisenä Leo Komarovina. Hyvin pitkälti pelaajasta kertoo se fakta, että Standish on tiputellut kunnioitettavan pitkällä urallaan hanskansa tilastoitujen tappeluiden mukaan vain 75 kertaa, mutta silti kerännyt yli 2 000 rangaistusminuuttia. Tästä käy hyvin selville, että jonkinlaista pikkusikaa sieltä tulee, ja paljon.

Standish sopii myös kokonsa puolesta hyvin vertauskuviinsa (Avery 178 cm / Komarov 180) sillä hän ei omaa runkoakaan paljoa. Hänen kokonsa, DYG:n mukaan 173 cm, puolesta onkin ihme, että hän on ehtinyt keräämään noinkin ahkerasti jäähyjä. Urallaan Standish on ehtinyt pelaamaan WHL:ssä (Portland Winter Hawks), IHL:ssä (Kansas City Blades), NewIHL:ssä (Missouri River Otters, Quad City Mallards, Bloomington Prairie Thunder), CHL:ssä (Oklahoma City Blazers) sekä AHL:ssä (Utah Grizzlies).
Vaikka joukkueita on noinkin monia niin silti Standish on ehtinyt muodostua jonkinlaiseksi Oklahoma City Blazers-ikoniksi. Eikä ihan syyttäkään. Onhan herra ehtinyt viettämään seuran riveissä yhteensä kahdeksan kauden verran aikaa ja näin noussut lähelle entisen Boston Bruinsin farmin kaikkien aikojen ottelu, maali, syöttö, piste -ja jäähypörssien kärkisijoja. Tarkalleen nuo luvut ovat 445 ottelua tehopistein 188+260=448 ja rangaistusminuutteja 1131 minuutin edestä. Samassa hän on noussut muunmuassa CHL-liigan kaikkien aikojen maalipörssissä sijalle 25.

Nyt siis Standishilla on edessään kuitenkin uudet kujeet ja haasteet kilpailijaseura Tulsa Oilersin riveissä. Standish tosin saanee Tulsassa paremman pelirauhan itselleen (ja samalla suojelijan) sillä seuralta löytyy kyllä jo ennestäänkin myllyosaamista rivistöistään muunmuassa Jake Riddlen ja Rick Kozakin muodossa. Standish itse on innoissaan uudesta pestistä ja hänen omista kommenteista päätellen hän ei jätä Tulsan faneja kylmäksi:

“I only know one way to play, and that’s hard,” Standish said. “I like to play in your face style and feisty.”

Tulsan päävalmentajana toimiva, ex IHL-pugilisti Bruce Ramsay (uralla hieman yli 700 ottelua, mutta vähän alle 4 000 rangaistusminuuttia) on asettanut Standishille muitakin odotuksia kuin pelkkiä rangaistusminuutteja:

“He’s an energy type player who can put points on the board, and we’re definitely counting on him for that,” Ramsay said. “We want to have an entertaining hockey team. Marty can be one of those guys that can stir things up.”

Linkki: http://centralhockeyleague.com/pressroom/news/index.html?article_id=3638
Kortti: http://www.dropyourgloves.com/Fights/FightCard.aspx?Player=7016
_________________
- On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään.

Pasi Peltonen

[Honkanen]

CHL kasvattaa jälleen fyysistä voimaansa kun liigassa pelaava Arizona Sundogs hankki jykevyyttä puolustukseensa Slovakialaisen Marek Jancekin riveihinsä Ranskan Ligue Magnusissa pelaavan Dijonin riveistä.

Ensimmäiset tahdin Jancekin uralle lyötiin kaudella 03/04 jolloin hän nousi HK Dukla Trencinin A-junnujen mukaan pelailemaan. Ensimmäinen kausi oli luonnollisesti vasta totuttelua jättiläiselle sillä olihan hän eräitäkin pelaajia parisen vuotta vielä nuorempi ja tuon kokoiselle kolossille se luistelukaan ei ollut se vahvin laji. 22 ottelua toi kuitenkin tilille kiikaritehoista huolimatta hyvän rookie-lukeman tehotilastoon (+9) sekä vahvan näytteen jäähypörssissä 106 minuutilla. Jancek kutsuttiin myös Dukla Trencinin B-ryhmän mukaan parin ottelun ajaksi, mutta näistäkin tuloksena oli kiikaritehoilua.
Myös seuraava kausi sujui Trencinin A-junioreissa. Nyt vuotta kokeneempi Jancek osasi jo jättää turhat ylilyönnit pois ja sen lisäksi, että hän paitsi avasi pistetilinsä kausilukemalla 2+3, hän myös pienensi jäähymääräänsä lähes puolella keräten ainoastaan 58 minuuttia rangaistuksia. Ja pääsihän Jancek jälleen myös kokeilemaan Slovakian 1. liigassa, mutta tällä kertaa joukkueena toimi visiitillä HK VTJ Piestany ja otteluita kertyi ainoastaan yksi kappale.

Slovakiasta Jancek poistui Unkarin liigaan pelailemaan, mutta tästä statistiikkaa tai muutakaan tietoa en onnistunut yrityksistä huolimatta kaivamaan. Myöskin Unkarissa vietetyn ajan jäljiltä seuraavat kaksi vuotta ovat lähes täyttä pimentoa. Jancek tiettävästi osallistui ECHL:ssä pelaavan Daytona Bombersin harjoitusleirille ennen kautta 06/07. Samassa ryhmässä pelasivat myös muuan Lane Manson ja Kris Vernarsky. Sopimusta ei kuitenkaan syntynyt ja mahtoikohan Jancek sitten palata pelailemaan kotimaansa ala-sarjoihin?

Kaudeksi 08/09 Jancek kuitenkin sai sopimuksen Ranskan Ligue Magnusiin ja Dijoniin eikä varmasti vähiten vanhojen joukkuekavereidensa, Lukas Martinkan ja Tomas Kollarin, suosituksesta.
Dijonissa fyysinen Jancek vakiinnutti nopeasti paikkansa Tshekkiläisen ja pikkusikaa pelaavan Martin Balcikin kanssa. Pari keräsikin yhteensä kunnioitettavat 231 rangaistusminuuttia josta parin fyysisempi osapuoli, Jancek, omasi 103 minuuttia. Myös hanskat tippuivat kauden aikana todistettavasti sillä meikäläiseltä löytyy rekisteristä merkintä tappelusta Mont Blancin Etienne Crozia vastaan. Croz oli vain hetkeä ennen tappelua heitellyt Dijonin pelaajan pitkin poikin seiniä:

13.01.2009

59:29: PEN Mont Blanc: 79: Etienne CROZ 5 min Dureté (altercations)
59:29: PEN Mont Blanc: 79: Etienne CROZ 20 min Meconduite pour le match
59:29: PEN Dijon: 5: Marek JANCEK 20 min Meconduite pour le match
59:29: PEN Dijon: 5: Marek JANCEK 2 min Charge incorrecte
59:29: PEN Dijon: 5: Marek JANCEK 5 min Dureté (altercations)

Pudotuspelien kolme ottelua toi tilille kiikaritehojen lisäksi neljä rangaistusminuuttia.

Arizona on kokoamassa joukkuettaan alusta asti uuteen uskoon tulevaksi kaudeksi. Nytkin Jancekin yhteydessä seura ilmoitti hankkineensa Ranskan maajoukkueestakin tutun puolustaja Tomas Rousselin riveihinsä ja vain pari viikkoa sitten seura hankki riveihinsä Ruotsalaisen Linus Fagemon. Ja jottei Eurooppalaisuus jäisi heidän varaansa niin pelaa seurassa vielä keskushyökkääjä Steve Potvin joka pelasi Euroopan kaukaloissa yhdeksän kauden ajan muunmuassa National League B;tä (SUI), Allsvenskania (SWE) sekä Saksan DEL-liigaa. Toki luonnollisesti tulijoita on vieläkin lisää tulevaisuudessa sillä onhan Arizona Phoenix Coyotesin toinen farmiseura.
Urallansa itse Kanadan kaukaloiden lisäksi Italiassa pelannut, Arizonan päävalmentaja ja manageri, Marco Pietroniro odottaa Jancekista hyvää vahvistusta ja varsinkin hänen kokonsa miellyttää miestä:

“Marek’s size will add a big presence to our already strong blue line,” added Pietroniro. “At 6-foot-6, he will be tough to miss. We’re eager to have him step on the ice for us this season.”

Lähde: http://www.arizonasundogs.com/news/headlines/index.html?article_id=1441
_________________
- On hyvä, että kiekollinen peli korostuu, mutta jääkiekko on äijien laji. Pelaajien pitää olla miehiä, ja satuttaa pitää saada. Ei kukaan mitään loukkaantumisia halua, mutta kovuus kuuluu lätkään.

Pasi Peltonen