AHL TOP 10 2009-10
Nyrkkiä Leukaperiin -foorumin arvovaltainen Enforcer -raati kokoontui keväällä ja palstan kovimpien kaukalotappeluasiantuntijoiden kokoama lista AHL:n kovimmista iskijöistä menneellä pelikaudella on seuraavanlainen:
1. Mitch Fritz, Norfolk Admirals
Viime kaudella loistavasti NHL:ssä debytoinut järkäle tiputti kauden aikana kintaansa kolmetoista kertaa ja oli kaikissa hallitsevampi osapuoli. Vastustajat olivat pääsääntöisesti kaikki sitä AHL:n raskainta sarjaa, kuten esim. Brandon Sugden, Jesse Boulerice ja Westgarth. Jossittelulle ei juurikaan ole sijaa, sillä ainoastaan ottelu hissiliikettä NHL:n ja AHL:n välillä tehnyttä Steve MacIntyrea vastaan jäi puuttumaan. Yksi planeetan kovimmista kaukalotappelijoista tällä hetkellä, sarjatasosta riippumatta.
2. Steve MacIntyre, Rochester Americans
Leukaperän NHL:n top kympin nelonen on myös AHL:n kakkonen, johtuen koko kauden kestäneestä hissiliikkeestä NHL:n ja AHL:n välillä. Pelasi kuitenkin kaudella 2009-10 34 runkosarjaottelua AHL:ssa ja sinä aikana ehti voittamaan selvästi Jon Mirastyn, Grant MacNeillin, Zack Fitzgeraldin, Jeremy Yablonskin ja J.D. Wattin. Vähäisestä tappelumäärästä (5) huolimatta ansaitsee paikkansa rankingin kakkosena, johtuen 6. helmikuuta tapahtuneesta edelliskauden ykkösen Jeremy Yablonskin täydellisestä tyrmäyksestä. Varmaankaan ikinä aiemmin ei kovan leuan omaavalta "Yabolta" ole lyöty jalkoja yhtä pahasti makarooniksi, kuten "Big Mac" tuolloin teki. Samassa yhteydessä voidaan sanoa myös Yablonskin ykköspaikan tavoittelun kauden 2009-10 osalta päättyneen.
3. Jeremy Yablonski, Binghamton Senators
Edelliskauden ykkönen pelasi jälleen loistavan kauden. Pää on valmistettu todennäköisesti jotain kestävämmästä aineesta kuin muilla, sillä mies otteli jälleen lähes tappiottoman kauden järkyttävän avoimella tyylillään. Kauden ainoassa tappiossa MacIntyre tiputti miehen samassa tappelussa kahteen otteeseen, joten tämän luvunlaskuun päättyneen ottelun takia menettää edelliskauden tittelinsä ja tipahtaa lopullisessa rankingissa sijalle kolme.
4. Trevor Gillies, Bridgeport Sound Tigers
Käytännössä taisteli tappiottoman kauden, joskin tappelu Yablonskia vastaan voidaan laskea jonkinlaiseksi pistetappioksi, mikäli suurennuslasilla lähdetään laskemaan lyöntejä. Tappeluna ehdottomasti yksi kauden kohokohtia, jossa yhteensä vaihdettiin lähes 60 lyöntiä. Muutoin kauden kortista löytyy 14 nimeä, joista suurin osa on voittoja. Nimet kortissa ovat hieman vaatimattomampia kuin muilla tällä listalla olevilla pelaajilla, mutta esim. Kip Brennan sai kolmessa Gilliesin voittoon päättyneessä tappelussa tuntea miehen nyrkkien voiman. Gilliesin kaudesta mainittakoon vielä sellainen yksityiskohta, että harjoituskaudella mies otti kovan t2t -lähdön HIFK -fanien keskuudessa jonkinlaista kulttisuosiota nauttivan Libor Ustrnulin kanssa.
5. Jon Mirasty, Syracuse Crunch
Pieni mies otti taas vaihteeksi monta matsia isoja ja kovia kavereita vastaan. Voitti useammin kuin hävisi ja siinä sivussa otteli kahdeksan t2t-matsia. Hyvin paljon Yablonskin kanssa samantyylinen ja omaa ehkä viihdyttävimmän tappelutyylin koko sarjassa. Hävisi selkeästi päätä pidemmille Mitch Fritzille ja Steve MacIntyrelle. Otti Jeremy Yablonskin kanssa kolmesti kunnon t2t -maratonin, josta kahden voidaan sanoa kääntyneen pistein "Yabolle". Edellämainittujen lisäksi väänsi Boulerice -tappelua lukuunottamatta pelkästään voittoja tai tasureita. Voitot tilille mm. Kevin Westgarthista ja Jimmy Bonneausta.
6. Jesse Boulerice, Wilkes-Barre Penguins
Yksi kauden suurimmista yllättäjistä. Pelasi ehjän ja tappelujen näkövinkkelistä katsottuna parhaan kautensa pitkään aikaan. Kävi 19 tappelua, joista voitti enemmän kuin hävisi. Voitot mm. Jon Mirastysta, Justin Soryalista ja Grant McNeillistä. Muutamat tappiot tulivat tekijämiehiä vastaan, kuten Mitch Fritz (x2), Trevor Gillies ja aiemmin mainittu McNeill. Vieläkö omaa paukkuja nousta takaisin NHL:ään?
7. Wade Brookbank, Wilkes-Barre Penguins
NHL:n kirkaissa saleissakin aikoinaan esiintynyt kovan potentiaalin ottelija hanskasi AHL:ssa hyvän kauden. Otti 19 lähtöä ilman tappioita. Vastustajat eivät aina kovimmasta päästä, mutta raskaan sarjan kavereista kohtasi mm. Joel Rechliczin, Jimmy Bonneaun, Gran MacNeillin (x3) ja Garrett Klotzin. Suomalaisittain mielenkiintoisena seikkana vielä mainittakoon, että yksi Brookbankin voittamista vastustajista oli Hershey Bearsia tuolloin edustanut Oskar Osala.
8. Kevin Westgarth, Manchester Monarchs
Hävisi Mitch Fritzille, Jon Mirastylle ja Brandon Sugdenille. Muutoin pelasi vahvan ja ehjän kauden, ilman muita tappioita ja otti samalla kovia voittoja mm. Kip Brennanista, Garrett Klotzista ja kahdesti Joel Rechliczista.
9. Matt Kassian, Houston Aeros
Otti AHL:n runkosarjaan 19 lähtöä. Voitti enemmän kuin hävisi, mutta suurin osa tappeluista tylsiä nuhjaustasureita. Otteli tasapäisesti niin Jon Mirastyn, Josh Grattonin kuin Ryan Flinninkin kanssa, mutta kokonaisuutena kortti ei niin laadukas, kuin ylempien sijojen ottelijoilla.
10. Jimmy Bonneau, Rochester Americans
Tappeli AHL:n runkosarjassa 28 kertaa. Voitti useammin kuin hävisi ja peräti seitsemän tappeluista oli Jon Mirastya vastaan. Nimet sarjan terävimmästä kärjestä puuttuvat, mutta napsi voitot mm. Grant MacNeillista, Garrett Klotzista ja Aaron "Derekin veli" Boogaardista.
Erikoismainintana noteerattakoon vanhan sotaratsun ja NHL -veteraani Reid Simpsonin comeback. Simpson teki paluun kaukaloon kahden kauden poissaolon jälkeen. Tappeli neljässätoista pelaamassaan ottelussa viisi kertaa. Vastustajat aina isompia ja nuorempia. Paluutappelussaan otteli tasapäisesti Anthony Peluson kanssa. Kohtasi myös Francis Lessardin (x2) ja Nolan Yonkmanin Korjasi voiton Alex Berryä vastaan käydystä tappelusta.
