SM-LIIGA TOP 10 2010-11

Nyrkkiä Leukaperiin -foorumin arvovaltainen Enforcer -raati kokoontui keväällä ja palstan kovimpien kaukalotappeluasiantuntijoiden kokoama lista kotoisen SM-Liigan kovimmista iskijöistä menneellä pelikaudella on seuraavanlainen:


1. Jani Honkanen, Tappara
Menneen kauden kiistaton ykkönen, joka otti Sami Heleniuksen hallin kattoon ilmaan roikkumaan jätetyn vyön lanteilleen titteliottelussa Semir Ben-Amoria vastaan. Pystyy antamaan todella painavia pommeja, joka näkyi myös Ben-Amoria vastaan Honkasen iskujen tiputettua Semirin polvilleen. Tätä ennen oli tapellut harjoituskaudella Aki Bergia vastaan sekä kävi tasaisen iskujenvaihdon edelliskevään uusinnassa Kari Sihvosta vastaan. Myöhemmin nähtiin vielä tappelu Anssi Rantasen kanssa, joka jään sijaan käytiin vaihtoaitioiden puolella. Tästä kahinasta selkeää voittajaa ei saatu leivottua.

2. Anssi Rantanen, Lukko
Loukkaantumiset sotkivat kautta ja hyvin pitkälti tämän seurauksena tasonmittaus sarjan ykköstä vastaan uupumaan, vaikka Rantanen ja Honkanen oman taistelunsa vaihtoaition puolella kävivätkin. Kaksi muuta tappelua Rantanen kävi Pitsiturnauksessa Ässien Adam Milleria vastaan sekä playoffien tulikuumassa KalPa -sarjassa Mikko Kukkosta vastaan. Näistä molemmista juuri niin selvät voitot, kuin yhdeltä liigan kovimmista voi odottaa. Kuten jo useasti on mainittu, omaa kaikki eväät olla koko liigan ykkönen.

3. Semir Ben-Amor, Jokerit
Mennyt kausi oli Ben-Amroilta edellistä kautta jossain määrin vaatimattomampi, mutta otti kuitenkin matsin ykkösisijä Honkasen ja itseään huomattavasti suuremman Per Savilahti-Naganderin kanssa. Kärsi ensimmäisen tappeluhäviönsä neljään vuoteen Honkasta vastaan. Nousi kuitenkin kolmossijalle tasaisten esitysten, aiempien näyttöjen ja vastustajien tason perusteella. Semirin tanssiparit, Honkanen ja Savilahti-Nagander, ovat juuri sitä raskainta sarjaa mitä SM-Liiga pystyy tarjoamaan.

4. Kari Sihvonen, Pelicans
Otteli tasurin ykkösjätkä Jani Honkasta vastaan ja myöhemmin otti voiton TPS:n isokokoisesta tsekkipakki Tomas Kudelkasta. Tasaista suorittamista jo useamman kauden putkeen ja samalla kivunnut kohti SM-Liigan tappelijoiden eliittiä. Huomattavasti rottapelaajan mainettaan kovempi jätkä.

5. Per Savilahti-Nagander, SaiPa
Antoi odotuttaa itseään kevääseen asti, mutta tuon jälkeen saatiin sitä mitä ruotsalaisjätiltä eräiden tahojen vihjailujen perusteella odotettiin. Ensimmäinen vastustaja Juha Uotila ei ehkä ole sieltä kovanyrkkisimmästä päästä, mutta hoiti hommansa ja puolusti joukkuekaveriaan niitin jälkeen oikeaoppisesti. Savilahti-Naganderin seuraava tappelu olikin sitten yksi liigakauden parhaimmista, kun herra tappeli tasurin arvoisesti Semir Ben-Amorin kanssa.

6. Ilari Melart, HIFK
IFK:n poliisi Melart antoi kyytiä ns. isän kädestä todella vakuuttavasti Pelicansin Marko Pöyhöselle ja haastoi Nordenskiöldinkadun hallissa vanhan HIFK -ikoni Jere Karalahden. Tämän listan ehkäpä potentiaalisin ottelija ja nousu tältä sijalta ylöspäin vaatii, että Melart haastaa jonkun liigan pitkän linjan kärkiottelijoista.

7. Markus Kankaanperä, HIFK
IFK:n kova peruspakki otti matsin harjoituskaudella Nathan Robinsonia vastaan. Runkosarjassa otteli Ässien kevyemmän kaliiberin Patrick Yetmania vastaan ja antoi yksipuolisesti kyytiä HPK:n Juuso Puustiselle. Kankaanperällä on aiemmalta kaudelta näyttöjä suht koviakin ukkoja vastaan, mutta kuluneen kauden vastustajat eivät anna aihetta tätä sijaa korkeammalle sijoitukselle.

8. Otto Honkaheimo, Lukko
Lukon edelliskauden kapteeni on yksi listan ehdottomista yllättäjistä tällä saralla. Tappeli kaudella tuplasti enemmän kuin aikaisemmin urallaan yhteensä, ottaen koko kausi mukaan luettuna yhteensä neljä kertaa. Nimet kortissa ovat suht. vaatimattomia, mutta aktiivisuus hanskattomassa pelissä nostaa Honkaheimon listoille.

9. Henri Laurila, KalPa
Erittäin mukavaa aktiivisuutta pitkin kautta, mutta korttiin kertyneet nimet vielä heikompia kuin listan edellisellä Honkaheimolla. Ei tosin myöskään hävinnyt yhtään tappelua kauden aikana. Merkittävin voitto Lukon isokokoisen Mikko Kuukan murskaaminen.

10. Ryan Caldwell, Ässät
Vanhoja näyttöjä vaikka muille jakaa, mutta tämän kauden näytöt umpisurkeat. Hakkasi Lukon Nico Aaltosen juuri sillä tavalla kuin saattoi olettaa, mutta niin olisi tehnyt moni muukin. Caldwellin raamit ja historian huomioiden olisi voinut helposti olla liigan top-3 tappelija.

Erityismaininnan listan ulkopuolelle jääneille ottelijoille voi antaa Teemu Kesälle, Antti Tyrväiselle, Patrik Lostedtille, Siim Liivikille, Aki Kangasmäelle sekä Roope Talajalle. Jokainen edellämainittu herra esiintyi rooliinsa kuuluvalla tavalla ilman käsineitä ja aiheutti katsantokannasta riippuen runsaasti riemua tai mielipahaa niin katsojille kuin vastustajille.

Lisänäyttöjä olisi odotettu Jonne Virtaselta, Tuukka Mäkelältä, Timo Helblingiltä, Kristian Kudrocilta, Tomas Kudelkalta, Janne Kolehmaiselta, Masi Marjamäeltä, Nolan Prattilta ja Jean-Luc Grand-Pierreltä. Kaikilla em. herroilla olisi ollut mahdollisuudet kiilata liigan top kymppiin, osalla jopa top kolmoseen. Ilman putovia käsineitä ja heiluvia nyrkkejä sinne ei vain tällä listalla nousta.